”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne,
sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Luuk. 21:28(Pasi Turunen)
JEESUS oli puhunut opetuslapsilleen lopun ajan merkeistä. Ne kiinnostivat jo silloin
heitä, niin kuin meitä vielä tänään. Mitä on tulossa? Aikain merkkien
arvioimisella on toki aina ollut oma luonteva paikkansa seurakunnan elämässä.
Aikain merkit eivät itsessään olleet mitenkään mieltä ylentäviä. Ne olivat juuri sellaisia,
joista lukeminen ja joiden jatkuva näkeminen lehdissä ja uutisissa helposti masentaa
ja ahdistaa.
Sotia, maanjäristyksiä, nälänhätää, kulkutauteja, uskovien vainoja. Kristittyjen
vainoja lukuun ottamatta, mikä harvoin ylittävät uutiskynnystä, nämä asiat tulevat
jatkuvasti päivittäin vastaan uutisotsikoissa.
Erityisesti juutalaisia ajatellen Jerusalemin tuolloin lähestyvä katastrofaalinen tuho
ja kansan joutuminen jälleen hajalleen ympäri maailmaa pitkäksi aikaa oli varmasti
mitä pelottavin ja ahdistavin ajatus.
Jeesus ei sanonut, että kun nämä alkavat tapahtua tyhjentäkää mielenne ja
painakaa päänne piiloon. Tosiasioilta ei voi piiloutua, eikä niitä voi kieltää kuvitellen, että siten niitä ei tarvitse
kohdata.
Kun siis NÄMÄ a l k a v a t tapahtua on opetuslasten tehtävä kaksi asiaa: Rohkaistava mielensä ja nostettava päänsä, katseensa ylös.Jeesus ei vaikuta olevan erityisen kiinnostunut suojelemaan meitä epämiellyttäviltä
tosiasioilta ja vaikealta tulevaisuudelta. Hän puhuu niistä kiertelemättä ja asettaa
ne eteemme. Tosiasiat eivät välitä, miltä meistä tuntuu.
Opetuslasten on opittava käsittelemään ja kohtaamaan ne. Siksi Jeesuskaan ei varjellut
opetuslapsia vaikeilta tosiasioilta. Hän tuli pelastamaan meidät. Ei varjelemaan meidän
tunteitamme kaikelta epämiellyttävältä.
Hän ei kuitenkaan puhunut sodista, maanjäristyksistä, kulkutaudeista ja vainoista
täyttääkseen meidän mielemme niillä. Sen sijaan hän muistutti opetuslapsia
Tosi Asiasta näiden ikävien tosiasioiden jälkeen: Vapautuksen hetki lähestyy!
KESÄISIN, silloin kun mahdollista (tänä vuonna ei ollut), olemme vaimoni kanssa menneet
viikoksi kesälomaa viettämään mökille Savonlinnan ja Kerimäen tuolle puolen.
Pääkaupunkielämään tottuneelle matka tuntui aluksi pitkältä ja haastavalta.
Mitä lähemmäs määränpäätä kuljemme sitä vaikeakulkuisemmaksi ja hitaammaksi ajomatka
kävi.
Ensin nelikaistainen moottoritie, muuttuu kaksikaistaiseksi pikatieksi. Sitten pikatie
muuttuu mutkaisemmaksi päällystetyksi tieksi, jonka routavaurioita pitää varoa,
vaikka niitä onkin yritetty paikoin korjata.
Käännös risteyksestä oikealle ja jonkun matkan päästä asfaltti päättyy kuin seinään
ja tie muuttuu pöllyäväksi epätasaiseksi soratieksi, joka lopulta muuttuu kuoppaiseksi
metsätieksi. Vauhtia on koko ajan pudotettava. Jos tulisi toinen auto vastaan, jommankumman
pitäisi peruuttaa.
Metsikkö ympärillä muuttuu alati tiheämmäksi ja tie viimein lähes metsäpoluksi, joka
juuri ja juuri on auton ajettavissa. Helposti näkee ajaessa onko polun laidassa jo marjoja.
Viimeinen käännös vasempaan ja sitten tie päättyy kokonaan.
Ollaan perillä.
Edessä aukeaa mitä ihastuttavin sinisen taivaan alla auringossa kimmeltävä suomalainen
järvimaisema. Näky, jonka katselemiseen silmä ja sielu ei väsy, vaan saa siitä
voimaa. Sauna lämpimäksi. Kalat odottavat.
Ajomatkalla emme vaimoni kanssa mieti alati vaikeakulkuisemmaksi käyviä
tieosuuksia, vaan lopullista päämäärää. Jokainen tieosuus pikemminkin muistuttaa
siitä, että lähestymme päämäärää ja palauttaa mieleen auringossa kimmeltävän kauniin
järvimaiseman. Sinne päästäkseen on vain hyväksyttävä tosiasiana ne heikot ja
haastavatkin tieosuudet.
Opetuslapsia kiinnosti kovasti kysymys siitä ”milloin” kaikki päättyy. Jeesus ei
suoraan vastannut siihen, mutta muistutti ”mihin” kaikki päättyy: Vapautuksen hetki ja
kaikki mitä hyvää ja suurenmoista Jumala onkaan meille sinne varannut.
Siinä välissä on vaikeita tieosuuksia, joita ei voida välttää eikä kieltää – sotia,
nälänhätiä, maanjäristyksiä, kulkutauteja, vainoja. Mutta nosta pääsi ja rohkaise
mielesi ja kiinnitä mielesi päämäärään niiden jälkeen. Milloin tahansa Jeesus
yllättäen tulee takaisin sehän ei kristitylle ole mikään loppu, vaan jonkin uuden ihanan
ja valtavan alku.
LOPUKSI. Jeesus opetti opetuslapsilleen lopun ajoista. Hänen sanansa sopivat
muistutuksena ja ohjeena myös siihen, miten käsitellä henkilökohtaisen elämän
”vaikeita tieosuuksia”. Jos mielesi on alkanut täyttyä elämääsi liittyvillä peloilla ja
huolilla sinun on syytä uudestaan ja uudestaan nostaa pääsi ja katseesi riittävän korkealle.
Löydä ajatuksillesi uusi, parempi kiinnekohta tarpeeksi ylhäällä. Niin kuin apostoli Paavali kirjoitti:
”Jos siis teidät on herätetty yhdessä Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä,
missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on
ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne
on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin
tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa.” (Kol. 3:1–4).
AIKAIN MERKIT ovat seuraamisen arvoisia ja niillä on oma arvokas paikkansa.Mutta niille,
joita lopun ajan merkkien miettiminen taakoittaa sanon:
Älä mieti liiaksi mitä on
tulossa, vaan mitä kohden olemme menossa. Tai asian voi ilmaista näinkin:
Älä niinkään ajattele mitä on tulossa, vaan
Kuka on tulossa! Virtaa ja voimaa viikkoosi Jeesuksen seurassa.
Maranata!
Pääsivu 
Portaali 
Kalenteri
