Suomen historiaa - opiksi

Suomen historian kovissa paikoissa ulospääsyä
etsittiin rukoillen
Historia  29.11.2017 klo 18.57Mari Turunen




Ilmavoimissa kouluttajana ja hävittäjälentäjänä työskennellyt Olli Seppänen on historiaa
harrastaessaan löytänyt hämmästyttäviä rukousvastauksia. – Historiasta ei tarvitse lukea
tulevaisuutta, mutta sieltä voi ottaa oppia.
Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.
30. marraskuuta 1939, Neuvostoliitto aloitti hyökkäyksen Suomeen koko itärajan leveydeltä.
Pian talvisodan sytyttyä tasavallan presidentti Kyösti Kallio vetosi armeijaan:
Kehoitan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat isänmaata, lukemaan Raamattua.
Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingoissa ja vainoissa että rauhan päivinä
ammentaneet siitä elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan
sanan uudesti luovaa voimaa.
Myös Itä-Lapissa hätä oli todellinen, kun Neuvostoliiton 20 000 raskaasti varustettua sotilasta
vyöryi Suomen vanhan rajan yli Alakurtin kohdalta. Suomalaisia joukkoja koetettiin koota
kiireellä puolustukseen. Häthätää erillinen pataljoona 17 sekä erillinen komppania Kojonen
saatiin ryhmittymään ennen taistelua vihollisen kanssa. Jokaiselle 1500 sotilaalle ei riittänyt
edes kivääriä. Aseiksi haalittiin jopa polttopulloja ja puukkoja.
Vain yhdeksässä päivässä Neuvostoliiton joukot etenivät Sallaan, jossa ne jakaantuivat.
Pohjoisen kautta kiertävä joukko eteni Savukosken kautta kohti Pelkosenniemeä ja etelämpää
kiertävä joukko jatkoi Märkäjärven kautta kohti Kemijärveä.
– Pihtiliikkeen tarkoituksena oli hajottaa entisestään suomalaisten alivoimaista puolustusta ja
yhdistyä Kemijärvellä. Suunnitelmana oli marssia Suomen läpi Ruotsin rajalle Tornioon
kahdessa viikossa. Silloin olisi katkaistu Suomen elintärkeä maayhteys Ruotsiin, mikä oli
huollon kannalta tärkeää, sotahistoriaa harrastava Olli Seppänen kuvaa.

Kaisa Kallio sai kansan polvilleen

Joulukuun 16. päivänä Pelkosenniemellä pelko muuttui kauhuksi. Vain vajaan neljän kilometrin
päässä kirkonkylältä pohjoiseen ensimmäiset vihollisen panssarivaunut sekä
vuoristojalkaväkirykmentti ja erikoistiedustelupataljoona tulivat Kemijoen yli lossilla.
Jääkärimajuri Armas Perksalon johtama jalkaväkirykmentti 40 sai mahdottoman tehtävän
pysäyttää vihollisen joukot ennen Pelkosenniemen kylää.

Kun Kaisa Kallio kehotti rukoilemaan, kaikki kaupassa kävivät polvilleen ja itkivät ja rukoilivat.

– Se oli täysin kouluttamaton, nopeasti Oulussa koottu joukko. Heiltä puuttuivat
panssarintorjunta-aseet, eikä heillä ollut edes telttoja. Ainoastaan lämpimät varusteet,
villasukat ja vaatteet, jotka suomalaiset naiset olivat kutoneet.
Samalla kun Pelkosenniemelle saatiin puolustuksen vahvistusta, armeijan ylipäällikkö ja
tasavallan presidentti Kyösti Kallio piti radiopuheen, jossa hän rohkaisi suomalaisia 17.
joulukuuta:
Te sotilaat siellä rintamalla saatte joka päivä nähdä ja me täällä kotona olevat saamme
ihmeeksemme kuulla, miten elämää johtava käsi antaa teille voimaa seisoa väkivaltaa
vastaan ja voittaa silloinkin, kun vastassanne on valtava ylivoima.
Pian tämän jälkeen presidentin puoliso Kaisa Kallio kehotti omassa radiopuheessaan kansaa
rukoilemaan. Vetoomukset otettiin tosissaan.
”Muistan tilanteen kuin eilisen päivän. Olin silloin 6-vuotias ja menimme äidin kanssa kauppaan
kuuntelemaan presidentin puhetta. Kun Kaisa Kallio kehotti rukoilemaan, kaikki kaupassa
kävivät polvilleen ja itkivät ja rukoilivat”, eräs aikalainen kertoi Olli Seppäselle muutama vuosi
sitten.
Vastaavia muistoja on muualtakin. Sodan aikaan kodeissa, kirkoissa ja rukoushuoneissa
todella rukoiltiin.
– Vaikka työn tekivät miehet ja naiset rintamalla ja kotirintamalla, Jumalan hyvä käsi oli tämän
kansan yllä, sillä Jumalan sanaa kunnioitettiin ja häneltä etsittiin apua.

”Tässä auttoi Herra”

18. joulukuuta Pelkosenniemen puolustukseen oli saatu jo muutaman tuhannen miehen
joukot, ja jalkaväkirykmentti 40 aloitti tehtävänsä toteuttamisen ryhmittymällä vesisateessa.
Samana iltana pakkanen alkoi kiristyä poikkeuksellisesti, aikalaisten arvioiden mukaan lähes
40 asteeseen. Pakkanen halvaannutti panssarivainut ja hyökkääjän sotilaat.

Samana päivänä tapahtui muutakin poikkeuksellista. Puna-armeijan taisteluosaston auton kuljettaja
sai luodista osuman ja lyyhistyi auton äänitorven päälle.

Presidentin puolison Jenni Haukion puhuessa Helsingin Tuomiokirkon edessä Suomalaisessa
messussa elokuussa, Valtioneuvoston linnan yläpuolelle ilmestyi sateenkaari, Jumalan liiton
merkki. Se oli viesti, että kansan yhteinen rukous maan puolesta on suloinen tuoksu Herran
edessä. Kuva: Johanna Manner

 Olli Seppänen

* Työura ilmavoimien opettajana ja hävittäjälentäjänä.
* Pelkästään MIG-lentoja yli 1000 tuntia.
* Opistoupseeri, sotilasarvo kapteeni.
* Ilmavoimista eläkkeelle vuonna 2002.
* Kansan Raamattuseuran kouluttaja.
* Neljä aikuista lasta ja kuusi lastenlasta.

Mitä todennäköisimmin äänimerkki oli perääntymiskäsky, sillä äänimerkin jälkeen joen
ylittäneet Neuvostoliiton joukot vetäytyivät ripeästi Savukosken kautta Saijan kohdalle saakka.
Pohjois-Suomessa näiden tapahtumien arvo halutaan muistaa. Raatteenportin museon
vitriinissä säilytetään Kajaanin virallisen mittauspisteen lukemia joulukuulta 1939. Paperista
näkee, että myös Kajaanissa, noin 350 kilometriä Pelkosenniemeä etelämpänä, lämpötila laski
rajusti 18. joulukuuta lämpöasteista 20 pakkasasteeseen.
25 vuotta talvisodan päättymisen jälkeen Pelkosenniemelle pystytettiin muistomerkki
”Pelkosenniemen taistelu 18.12.1939, Tässä auttoi Herra”.

Kun Himmler tuli kylään

Suomen ollessa jatkosodassa Heinrich Himmler, natsi-Saksan keskitysleireistä vastaava johtaja,
saapui Suomeen heinäkuun 29. vuonna 1942. Virallisesti vierailun syyksi kerrottiin lomailu, mutta
todellisuudessa Himmlerin toi Suomeen saman vuoden tammikuussa laadittu ”lopullinen ratkaisu”,
natsien suunnitelma 11 miljoonan juutalaisen tuhoamiseksi.
Kun Himmler kutsuttiin saapumispäivänään lounaalle, Suomen tiedustelumiehet houkuttelivat
natsijohtajan huonetta vartioineen sotilaan baariin grogille. Tiedustelijat löysivät Hilmmerin salkusta
2300 suomalaisen juutalaisen luovutuspyynnön.
– Mannerheim kieltäytyi luovuttamasta yhtäkään juutalaista Suomen armeijan sotilasta tai
heidän omai­siaan. Tilanne oli todella tulenarka, sillä Suomi taisteli Saksan rinnalla erillissotaa
Neuvostoliittoa vastaan ja Saksa oli vuonna 1942 voimakkaimmillaan.

Jumalan sana vai suurvallan vaatimus?

Samana päivänä, kun natsijohtaja astui Suomen kamaralle, Jumala puhui vankilasaarnaaja
Aarne Ylpölle – Arvo Ylpön veljelle – Konnunsuon vankilassa Lappeenrannassa iltakymmeneltä.
Hän sai sanan Obadjan kirjasta välitettäväksi arkkipiispa Erkki Kailalle.
Älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä äläkä suullasi suurentele ahdistuksen päivänä.
Älä tunkeudu sisään minun kansani portista heidän hätäpäivänänsä. Älä katso iloiten, myös
sinä, hänen onnettomuuttansa hänen hätäpäivänänsä. Älä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa
hänen hätäpäivänänsä. Älä seiso tienhaarassa hävittämässä hänen pelastuneitansa. Älä
luovuta hänen pakoonpäässeitänsä ahdistuksen päivänä. Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia
pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa
sinun omaa päätäsi. (Obadja 1: 12b-15., Kirkkoraamattu 1933)

"Vaikka työn tekivät miehet ja naiset rintamalla ja kotirintamalla, Jumalan hyvä käsi oli tämän
kansan yllä, sillä Jumalan sanaa kunnioitettiin ja häneltä etsittiin apua."

Koska Aarne Ylppö sai sanan iltamyöhään, hän lähti tapaamaan arkkipiispaa vasta seuraavana
aamuna.
– Mannerheim oli pyytänyt kirkon johtajan kantaa ja arkkipiispa kertoi valvoneensa yön
miettiessään vastausta.
Nyt Kaila tiesi mitä vastata. Obadjan jakeiden lisäksi hän lausui Mannerheimille Sakarjan kirjan
jakeen: Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen
luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen
silmäteräänsä. (Sak. 2:12.)
Mannerheim sai vahvistuksen omalle kannalleen. Oli todellinen riski asettua vastustamaan
valtansa kukkuloilla paistattelevaa natsijohtajaa, mutta tämä joutui lähtemään kotimatkalle
tyhjin käsin. Suomessa taivuttiin Jumalan kehotukseen, vaikka Himmler koettikin kiristää
Suomea vielä ruokalähetyksillä.
Siitä huolimatta ehti tapahtua tragedia.
– Loppuvuonna 1942 natsimieliset sisäministeri Toivo Horelli ja valtion poliisijohtaja Aarno
Anton toimivat omavaltaisesti ja lastasivat Turussa Saksaan menevään laivaan kahdeksan
juutalaista ennen kuin muut ymmärsivät mitä oli tapahtumassa. Kun Väinö Tanner sai kuulla
siitä, homma loppui heti ja asiasta meinasi tulla hallituskriisi.
Seppänen muistuttaa, että Suomessa kunnioitettiin Jumalan sanaa ja sen edessä taivuttiin.
– On herkkä asia käydä poikkiteloin Jumalan pelastussuunnitelman kanssa, jossa Israelin
kansalla on oma tärkeä tehtävä.

”Miten se oli mahdollista?”

Tuomarien kirjan 7. luvussa kuvataan Gideonin johtama taistelu midianilaisia, amalekilaisia ja
erämaan paimentolaisia vastaan. Vaivaisen 300 israelilaisen sotajoukko voitti ylivoimaisen
vihollisen,
sillä Herra sekoitti nuo kansat taistelemaan omiaan vastaan.
– Jumala on heikoissa väkevä, se on hänen linjansa läpi Raamatun ja meidänkin elämässä.
Jatkosodassa suurhyökkäyksen aikana Kannaksella vuonna 1944 koettiin jotain samaa.
3. prikaatin komentaja Kai Savonjousi taisteli Vammelsuu-Taipale linjassa, kun Neuvostoliitto
teki läpimurron Kuuterselällä. Hänen poikansa Matti Savonjousi kertoi Seppäselle isänsä muistelleen
tuota tilannetta: ”Tein kaikkeni, mutta erään kerran sain tiedon, että kymmeniä vihollisen
panssarivaunuja on murtautunut läpi. Minulla ei ollut mitään, millä panna vastaan. Tie selustaan
oli avoin. Liitin käteni ja rukoilin. Myöhemmin sain uuden ilmoituksen: ’Panssarivaunut ovat
käsittämättömästi kääntyneet takaisin.’ Vuosikymmeniä tämä on mieltäni askarruttanut: miten
se oli mahdollista?”
Tapio Tiihonen tutki vuonna 2000 julkaistua väitöskirjaansa varten Neuvostoliiton avaamia
sotapäiväkirjoja. Niissä kerrotaan tilanteesta, joka Olli Seppäsen mukaan täsmää varsin hyvin
Savonjousen prikaatin liikkeisiin.
– NL:n divisioona 286 sai virheellisen tiedon, että sen takana tuleva divisioona 72 vetäytyy
Kuuterselässä, minkä vuoksi he luulivat, että suomalaiset ovat päässeet selustaan. Divisioona
286 kävi ympyräpuolustukseen. Tosiasiassa divisioona 72 tuli perässä suunnitelman mukaisesti,
mutta hyökkäävien aseveljien sijaan vastassa oli itään osoittavat tykit, joita Neuvostoliiton joukot
luulivat tietenkin suomalaisiksi ja hyökkäsivät omiaan vastaan. Samaan kahakkaan tuli mukaan
vielä pohjoisesta divisioona 109, jolloin kolme Neuvostoliiton divisioonaa taisteli keskenään.

Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun. Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen
sanaansa, Jumalaan minä turvaan, enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?(Psalmi 56:4–5)