Ev.lut. kirkon tilasta.....

Aihe: Ev.lut. kirkon tilasta..... 11.03.17 11:46

Kirkossa mennään hengellisesti eri teille

Pääkirjoitukset | 8.3.2017 klo 22.00, Leif Nummela

S
Suomen ev.-lut. kirkko joutuu lähivuosina ratkaisemaan, säilyttääkö se Jeesuksen opetuksen
ja koko Raamatun ja tunnustuksensa mukaisen näkemyksen avioliitosta miehen
ja naisen välisenä? Vai hylkääkö se tämän käsityksen avautumalla samaa sukupuolta olevien
parien kirkolliselle vihkimiselle?
Ratkaisua odotellessa kirkossa on useissa yhteyksissä alettu siirtyä Vanhan testamentin
Tuomarien kirjan mukaiseen tilanteeseen, jossa ”jokainen teki sitä, mikä hänen omasta
mielestään oli oikein”. Kotka-Kymin seurakunnassa kirkkoherra pahoittelee julkisesti
eurakuntansa kirkkoneuvoston päätöstä olla antamatta kirkkotiloja samaa sukupuolta olevien
parien vihkimis- ja avioliiton siunaamistilaisuuksiin. Helsingissä pastori Kai Sadinmaa ehti
jo vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Kallion kirkossa ei ollut tilaa opettaa kirkon oman
avioliittonäkemyksen mukaisesti. Turussa, arkkihiippakunnan kotisivuilla tarjotaan samaa
sukupuolta olevien parien rukoushetkiin virikemateriaalia, joka hämmentävästi muistuttaa
avioliittoon vihkimisen kaavaa ja jossa pari selkeästi siunataan.
Kirkolliskokoukseen on tulossa esitys, jonka mukaan kirkollinen avioliittoon vihkiminen
tehtäisiin mahdolliseksi myös samaa sukupuolta oleville pareille. Yksittäistä pappia ei
kuitenkaan velvoitettaisi vihkimään näitä pareja. Viimeksi mainittuun voi uskoa vain ihminen,
joka ei tunne Suomen ev.-lut. kirkon viimeisten vuosikymmenten historiaa.

Lainaus: On parempi olla jakaantunut totuuuden tähden kuin yhtä harhassa.

Tulevissa keskusteluissa on syytä pitää mielessä pari asiaa. Ensinnäkin avioliittokeskustelu on
kirkossa raamattukysymys. Piispa Kaarlo Kallialakirjoitti 24. helmikuuta Turun Sanomien
blogissaan: ”Kun kirkon ja yhteiskunnan vihkimiskäytännöt ensi viikolla joka tapauksessa ensi
kertaa eriävät, mitä kirkon tulisi tehdä? Varmaankin etsiä sellaista ratkaisua, joka sopisi'
symbolisesti ja kulttuurisesti niin monelle kuin mahdollista – ennen muita niille, joita asia
läheisimmin koskee.” Eikö kirkon tulisi etsiä sellainen ratkaisu, jossa pysytään uskollisena
kirkon Herralle, pysymällä Raamatussa ja tunnustuksessa?
Osa niistä, jotka kokevat vetoa samaa sukupuolta kohtaan, haluavat kuitenkin elää
uskollisena Raamatun opetuksille. On suuri vääryys, jos heille ei julisteta samaa evankeliumia
kuin meille kaikille muille. Evankeliumia, joka lupaa täydellisen syntien anteeksiantamuksen
jokaiselle, joka katuu syntielämäänsä ja turvautuu uskossa Jeesukseen.
Usean piispan suusta on viime aikoina kuultu ajatus, että piispan ensisijainen tehtävä on vaalia
kirkon yhtenäisyyttä. Ei tietenkään ole. Ensisijainen tehtävä on vaalia kirkon uskollisuutta
Kristukselle ja hänen opetukselleen Raamatussa. Yhteys syntyy sitten totuuden ehdoilla, eikä
päinvastoin.
Kalliala sanoo lehdellemme antamassaan haastattelussa, että ”Raamattu ei ylipäätään –
saati toistuvasti – puhu syntinä homoseksuaalisista suhteista, jotka perustuvat osapuolten
syvään identiteettiin ja joissa toteutuu keskinäinen kiintymys ja kunnioitus”. Mutta
nimenomaan syntinä Raamattu toistuvasti näistä suhteista puhuu. Sen voi jokainen omasta
Raamatustaan nähdä (Room. 1; 1. Kor. 6; 1. Tim. 1 jne).
Mutta eikö kyseessä ole näiden raamatunkohtien erilaisesta tulkinnasta? Kyllä, ja on
olemassa kestäviä ja kestämättömiä tulkintoja. On myös olemassa niin ratkaisevasti erilaisia
tulkintoja, että jos yksimielisyyttä ei löydy, hengellinen yhteys on käytännössä poikki. Näin
merkittävässä kysymyksessä on parempi olla jakaantunut totuuden tähden kuin yhtä harhassa.

_________________
Jeesus tulee pian! Paras on edessäpäin!