Jumalan Sanan vastustusta.....

”Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen
turvaavat.” Ps. 18:31

Pasi Turunen kirjoittaa:

OLIPAHAN PÄIVÄ Helsingin käräjäoikeudessa viikko sitten maanantaina. Samalla historiallinen ja
kummallinen. Kirjoitin tunnelmistani paikan päällä Patmos-blogilla.

Oikeudessa syyttäjä totesi, että Raamattua kuulemma saa neutraalisiti siteerata kertoen mitä siellä
sanotaan, mutta ei saa sanoa olevansa sitä mieltä siitä, mitä Raamattu sanoo.

Tunnustan avoimesti rikollisen luonteenlaatuni tässä kohden, sillä aion tulevaisuudessakin olla samaa
mieltä sen kanssa, mitä Jumala sanassaan sanoo.

Jumalan sana on verraton aarre, niin kuin J. L. Runebergin virreksikin tiensä löytäneessä runossa sanotaan.

Raamattukärjien jälkitunnelmissa mielessäni ja sisimmässäni ovat liikkuneet ne monet jakeet, jotka
kertovat Jumalan sanan vaikutuksesta ja voimasta.

Se valaisee tiemme, puhdistaa, ohjaa totuteen, uudestisynnyttää, tuo toivon, nuhtelee, ohjaa pelastukseen jne.

Katso näitä muutamia jakeita ja kiitä Jumalaa rukouksessa Hänen sanastaan:

”Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.” Psalmi 119:11
”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” Psalmi 119:105
”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.” Joh. 15:3
”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” Joh. 17:17
”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee
lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja
aivoitusten tuomitsija.” Hebr. 4:12
”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljesrakkauteen ja rakastakaa toisianne
hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: ’Kaikki liha on kuin
ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran
sana pysyy iankaikkisesti.’ Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.” 1. Piet. 1:22–25.
”Sen tähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan
sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä
vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” Jaakob 1:21–22
Mainitsin edellä Runebergin runon, joka löytyy virren 183 sanoina. Sinä tunnet sävelen hyvin. Laulu on
soinut mielessäni käräjäoikeuden tapahtumien jälkeen ja sen kauniit säkeet puhutelleet sisintäni.

Kiitä sinäkin Jumalaa tällä viikolla aivan erityisesti Hänen sanastaan, kun viivyt rukoillen hänen edessään.

1.
On meillä aarre verraton,
se kalliimpi on kultaa.
Myös jalokivi kallein on
sen rinnalla vain multaa.
Näin suuren lahjan taivaasta
me saimme omaksemme,
sanansa Herra Jumala
kun antoi aarteeksemme.

2.
Kun ruoste, koi ja aika syö
muun kaiken säälimättä,
kun usein päättyy ihmistyö
valmiiksi ehtimättä,
kun maa ja taivas häviää
ja aika loppuu kerran,
silloinkin horjumatta jää
tuo pyhä sana Herran.

3.
Polvesta polveen matkallaan
se samaa voimaa kantaa.
Ei raukene se milloinkaan,
vaan aina rauhaa antaa.
Ei siitä mitään katoa
muun kaiken hajotessa.
On sanan alku, perusta
Luojassa ikuisessa.

4.
Ah sana kallis, iäinen,
hyljätty monta kertaa!
Ei mikään tieto maallinen
voi sille vetää vertaa.
Lujempaa turvaa meille ken
voi tuoda mistään muusta
kuin armon sana ikuinen!
Se lähti Herran suusta.
5.
Jos Herran sanaan turvasit
muun turvan pettäessä,
jos sanan suojaan pakenit
maailman myrskytessä,
niin löysit paikan siunatun,
saa sydän siellä rauhaa,
sataman löysit suojatun,
ei siellä myrskyt pauhaa.

6.
Kuin vesilintu lahdella
käy alle veden pinnan
ja huuhdottuaan sulkansa
taas nostaa puhtaan rinnan,
niin puhdistuu myös henkemme
sanassa kirkkahassa
ja liikkuvansa tuntee se
olossaan oikeassa.

7.
Siis kiitos, armon Jumala,
nyt lakkaamatta aivan,
kun sinä meille sanassa
osoitat tietä taivaan.
Ken nyt on köyhä, rikas ken
sanasi saatuansa!
Sen kalliin aarteen jokainen
saa pitää omanansa.

Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Knut LegatLindström,
Säv Burkhard Waldis 1553.